Less is more – yhteystaidot työhyvinvoinnin avaintekijänä

 

Teksti: Mari Nuottajärvi

Istut koulutuspäivässä ja kuuntelet sanojen virtaa: kehitysprojekti, fokusalue, uusi hanke, lisärahoitushakemus, toimenpideselvityksen kommentointikierros, uusi viestintästrategia ja päivitetty vuosisuunnitelman liite, kokousaikataulu, uusi osallistava oppilaskeskeinen arviointimatriisi ja loput menevätkin jo ohi. Näillä mennään jouluun asti.

Moni organisaatio taistelee jatkuvasti muuttuvassa toimintakentässä ja monien erilaisten sidosryhmien odotusten ristipaineessa. Henkilöstö väsyy epäselvien ohjeiden ja odotusten alla. Toisinaan siitä selviytymiseen kehitetään lisää työryhmiä ja hankkeita, ja työhyvinvointikin saatetaan nähdä hankkeena: ”Rasti ruutuun, nyt se on tehty!” Mutta paraniko työhyvinvointi?

Tein Älykäs intuitio oppimisyhteisön johtamisessa -kurssin lopputyönä omalla työpaikallani kyselytutkimuksen työhyvinvointiin liittyen. Lomake sisälsi lopulta kuusi kysymystä, joista neljä osoittautui oleellisiksi:

1. Mainitse 1-2 asiaa, jotka parantaisivat työhyvinvointiasi.

2. Jos voisit lakata tekemästä tai antaa pois joitakin nykyisistä työtehtävistä parantaaksesi työhyvinvointiasi, mitkä ne olisivat?

3. Mikä on suurin pelkosi työhön liittyen? Miten selviät pelkosi kanssa?

4. Jos haluaisit tuntea vahvempaa yhteyttä, mitä se edellyttäisi?

Tutkimuksen analyysin kannalta keskeisiä käsitteitä ovat Älykäs intuitio -kurssilla käsitellyt: intuitio, juurisyy, yhteystaidot, reunatuntemukset ja mahdottoman ratkaiseminen sekä perhosefekti. Ryhmittelin saamani vastaukset ja pohdin juurisyitä esitettyjen ongelmien takana, linkitin niitä reunatuntemuksiin ja yritin löytää yhteisiä nimittäjiä kaiken alla.

Vastauksia analysoidessani huomasin, että lähes kaikki vastaukset todella johtivat lopulta työn merkityksellisyyteen, Asta Raamin malliin reunatuntemuksista ja mahdottoman ratkaisemisesta sekä erityisesti yhteystaitoihin. Aloin pohtia intuition eri tyyppien ja yhteystaitojen sekä mahdottoman ratkaisemin välistä yhteyttä, ja pohdintaani kuvaamaan hahmottelin kuvan 4, jossa yhdistän Asta Raamin kurssilla esiin tuomat yhteystaidot sekä intuition eri muodot linkittyen mahdottoman ratkaisemisen portaisiin.

 Kuva. Yhteystaidot, intuitio ja mahdottoman ratkaiseminen.

Yhteistaitojen ensimmäisenä portaana on siis yksilön sisäinen yhteys itseen. Kuinka hyvä itsetuntemus yksilöllä on. Osaako hän hyödyntää intuitiotaan löytääkseen vastauksia ja ratkaisuja itsestään? Osaako hän eritellä sisäistä tietoaan ja uskaltaako hän tehdä ratkaisuja sen pohjalta? Itsetuntemuksen kasvattaminen ja intuition hyödyntämistä tukevat metodit ja ympäristö lisäävät yksilön tunnetta hallinnan osalta: Olen oman itseni ja osaamiseni asiantuntija. Pohjalla on vaistointuition antama tieto itsestä sinällään ja itsestä suhteessa ympäristöön. Tätä kautta potentiaali alkaa laajentua.

Miten työyhteisön kannalta voidaan tukea yksilön sisäistä yhteyttä itseensä ja yhteyden löytymistä omaan intuitioon?

Toisella portaalla on yksilön yhteys yhteisöön. Yhteisten arvojen ja tavoitteiden rakentaminen auttaa yksilöä näkemään oman työnsä suhteessa kokonaisuuteen ja niihin sitoutuminen helpottuu. Se lisää työn mielekkyyttä. Pohjalta löytyy asiantuntijaintuitio, joka mahdollistaa luovan ja rohkean intuitioon nojaavan toiminnan suhteessa yhteisiin ja omiin tavoitteisiin sekä organisaation toimintakulttuuriin ilman ristiriitoja.

Miten varmistua siitä, että arvot ja tavoitteet ovat yhteiset? Miten rakentaa yhteisyyttä ja yhteyttä? Miten tukea luovuutta ja rohkeutta työyhteisössä?

Kolmannella portaalla on superintuitioon pohjautuva yksilön yhteys työyhteisön ulkopuolelle ja kollektiiviseen tietoon laajemmassa mittakaavassa. Se rakentuu rajoittavien uskomusten kyseenalaistamiselle, niistä irtautumiselle ja uuden näkökulman saavuttamiselle. Sitä kautta päästään parhaimmillaan täysin uusiin ratkaisuihin, jotka ennakoivat tulevaisuuden tarpeita ja avaavat uusia mahdollisuuksia tavoilla, jotka nyt eivät näytä mahdollisilta tai edes näyttäydy meille. Lisäksi tämä tapahtuu voimavaratehokkaasti.

Mitkä ovat rajoittavia uskomuksia yksilön ja yhteisön kannalta? Miten erottaa tätä kautta esiin nousevat toteutuskelpoiset ideat?

Vaikka kyselytutkimukseni tässä vaiheessa käytännössä herätti enemmän kysymyksiä, kuin mihin löytyi vastauksia, uskon, että juuri yhteystaidot ovat keskiössä työhyvinvoinnista puhuttaessa. Lukemattomien yksittäisten korjattavien asioiden listan sijaan keskitytään vain ja ainoastaan yhteystaitoihin - kaikilla tasoilla. Satsataan siis rohkeasti niihin ja katsotaan millaisia pitkäaikaisvaikutuksia näiden prosessien tukemisella on työyhteisössä. Vähemmän on todellakin enemmän!