Älykäs intuitio oppimisyhteisön johtamisessa -hanke 2, 7.2.-13.11.2020 7.2.–13.11.2020
Älykäs intuitio oppimisyhteisön johtamisessa -hanke 2, 7.2.-13.11.2020 7.2.–13.11.2020
Koulutushankeen kokonaislaajuus on 10 op ja se sisältää kaksi koulutusryhmää: 1) 7.2.–13.11.2020 ja 2) 13.11.2020. Yksi ryhmä sisältää 4 lähiopiskelupäivää ja molemmille ryhmille yhteisen päätösseminaarin 13.11.2020, johon kutsutaan myös kohderyhmään kuuluvia muita alan ammattilaisia.Koulutushankkeen keskeisenä tavoitteet
·
Luoda
kokonaiskuva intuitiivisen tiedon hyödyntämisen mahdollisuuksista ja
menetelmistä oman työn sekä työyhteisön kehittämisen apuna.
·
Osallistujat
saavat tutkimuspohjaiset perustiedot intuition toiminnasta ja käytännön
työkaluista, joiden avulla intuitiota voidaan hyödyntää muassa valmiudet
tunnistaa oma luotettava intuitio, kyky hakea intuition kautta tietoa ja
ylittää oma rajallinen ajattelu sekä ymmärrys intuition potentiaalista ja kehittämisestä.
·
Osallistujat
oppivat soveltamaan intuitiota työyhteisön voimavarana ja oppivat tuomaan
näkyväksi työyhteisön sanatonta tietoa ja osaamista, valjastamaan intuitiivisen
tiedon tietoisesti käyttöön sekä tukemaan opetushenkilökuntaa intuitiotaitojen
hyödyntämiseen tähtäävän pedagogiikan kehittämisessä ja käyttöönotossa.
Kohderyhmä varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus, lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, vapaa sivistystyö
Yhteystiedot:
Marianne Terkki-Mallat
Asiakkuuspäällikkö ja hankkeen projektipäällikkö
Helsingin yliopiston koulutus ja kehittämispalvelut HY+
marianne.terkki-mallat@helsinki.fi
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTule, tule hyvä intuitio
VastaaPoistaMitä ajattelin alussa?
Lähdimme innoissamme ja avoimin mielin tähän koulutukseen. Mikä on älykästä intuitiota? Osaammeko tunnistaa ja hyödyntää intuitiotamme? Miten tätä voi hyödyntää omassa työssä? Miten intuitiolla voi vahvistaa työyhteisön hyvinvointia? Onko intuitio tieteellistä tietoa vai hömppää? Uskaltaako tästä puhua ääneen työpaikalla? Osaanko ja löydänkö oman intuitioni ja onnistunko rauhoittamaan itseni avoimeksi intuitiolle?
Missä intuitio tuntuu? Miten tunnistan intuition?
Astan koulutuksessa aloitettiin aina mielikuvaharjoituksella, jonka tavoitteena oli avata mieli ja keho positiiviseen vireeseen. Totesimme heti alussa olevamme molemmat nopeita persoonia, joille pysähtyminen ja rauhoittuminen on vaikeaa. Koulutuksessa oli kuitenkin turvallinen ja hyvä fiilis ja uskalsimme yrittää muiden mukana eri harjoituksia, vaikka ajatustasolla mieli yritti jarrutella. Jotkut harjoitukset olivat haastavampia, mutta pääsimme molemmat sellaiseen viretilaan, että koimme myös onnistumisia. Mietimme paljon missä itse tunnemme intuition ja kehotuntemukset tulivat molemmille aika vahvana. Liike ja rytmi auttavat saamaan intuitiosta kiinni ”Ajatus kirkastuu”.
Intuitio tuntuu koko kehossa. Se on lämmin rauhallinen varma olotila. Intuition on alkanut tunnistamaan nopeammin ja se tulee vastaan joka puolella..esimerkiksi erilaisissa tv-ohjelmissa puhutaan usein vaistosta ja intuitiosta. Intuitio pyörii mielessä päivittäin monissa tilanteissa työssä ja vapaa-ajalla.
Stressi ja väsymys estää intuition muodostumisen. Se on käytännössä huomattu. Yritimme kehittämishankkeeseen liittyen raivata suunnitellusti kalenterista aikaa virittäytymiseen/liikkumisen kautta rauhoittumiseen/meditaatioon..mutta totesimme sen hyvin haasteelliseksi. Sen kerran kun onnistuimme näin tietoisesti tekemään niin jälkeen päin koimme tilanteen positiivisen vaikutuksen, jota myös yritimme tällä saavuttaa.
Mikä on muuttunut? Koulutuksen myötä teoriatieto ja käytäntö tulivat lähemmäksi. Intuitiivisista tuntemuksista tuli tietoisempia. Aloimme myös keskustella intuitioistamme ja puhuimme yhdessä siitä, millaisia intuitioita meille oli tullut. Muutamissa kiperissä työtilanteissa vertailimme intuitioitamme, jotka oivat hyvin saman kaltaisia, mutta silti emme uskaltaneet täysin luottaa niihin. Ehkä suojelimme itseämme pettymykseltä. Asiat kuitenkin lopulta menivät juuri niin kuin alussa uskoimme ja intuitiivisesti tiesimme. Miksi sitten emme uskaltaneet luottaa intuitioon? Ehkä varoimme sitä, että tunne tai toive vääristää intuitiota.
Tunne- ja läsnäolotaitojen merkitys luokkatyöskentelyssä
VastaaPoistaTyöskentelen helsinkiläisessä alakoulussa luokanopettajana. Olen tällä hetkellä 4.lk opettaja, ja saanut kulkea saman luokan kanssa koulupolkua ensimmäiseltä luokalta lähtien.
Näihin vuosiin on mahtunut omaa kasvukipuilua opettajana, ihmisenä. Muutoksia, kriisejä, sekä hyviä että huonoja, kaikki eteenpäin vieviä lopulta kuitenkin.
Olen itse oman uupumuksen myötä tutustunut erilaisiin läsnöoloharjoituksiin, rauhalliseen (esim. restoratiiviseen) joogaan sekä meditaatioharjoituksiin. Oma innostukseni ja tarpeeni rauhoittaa omaa kehoa ja mieltä stressin, kiireen, elämän keskellä, innosti minua tekemään enemmän näitä asioita myös luokkahuoneessa, joka päivä, ei vain kerran viikossa.
Vähitellen, parin viimeisen vuoden ajan olemme luokkani kanssa tehneet pieniä ja välillä isompiakin tehtäviä liittyen läsnäolo-, sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Kaikki sai alkunsa keväällä 2018, kun luokkani oli mukana kollegani voimauttavan valokuvauksen projektissa, jossa tavoitteena oli nähdä jokainen lapsi sellaisena, kuin hän on.
Jossain vaiheessa meillä oli päivittäin aamupiiri, jossa kerroimme aina lasten itse valitsemasta aiheesta kuulumiset (esim. mitä olen syönyt aamupalaksi, mitä aion tehdä koulun jälkeen, mistä haaveilen juuri nyt). Korona-ajan myötä aamupiiri on vaihtunut toisenlaisiksi leikeiksi ja kuulumisten vaihdoksi.
Luokassamme leikitään joka päivä. Meillä on luokan seinällä ns. ”leikkipankki”, josta oppilaat saavat valita leikin. Leikki voi aloittaa tunnin, se voi olla tunnin keskellä välipalana tai siihen voidaan lopettaa oppitunti. Nämä leikkihetket ovat vahvistaneet luokan yhteishenkeä ja luoneet ryhmädynamiikan, jossa kaikki ovat tasavertaisia keskenään, lapset pystyvät työskentelemään kenen kanssa tahansa luokassa ja he kannustavat ja tukevat toisiaan. Usein he ”pyörittävät” leikkejä aivan itsestään, ja opettajana saan seurata sitä sivusta. Tuntuu hienolta!
Jokaisella oppilaallani on pulpetin kannessa tunnemittari, jota käytämme viikoittain, joskus päivittäin. Lapset voivat sen avulla tarkastella senhetkistä tunnetilaansa ja merkitä (esim. sinitarralla) oman senhetkisen tunnetilansa. Tunnetaitomittarin olen tulostanut viitotturakkaus –sivustolta, jossa on muutoinkin tosi hyvää materiaalia tunnetaitoihin liittyen. Samalta sivustolta olen ottanut käyttöömme muun muassa kehukortit, joita jaan oppilaille satunnaisesti (intuitiivisesti ) kesken koulupäivien. Korteissa on tekstejä, kuten ”Sano tänään hei oppilaalle, jota et ole ennen tervehtinyt.” tai ”Hymyile ainakin viidelle henkilölle tänään.” Näiden korttien avulla voi osaltaan vahvistaa luokan positiivista tunnelmaa ja vahvistaa jo olemassa olevaa hyvää ja keskittyä siihen.
Lisäksi minulla on tapana lukea lapsille tarina eri tunteita käsittelevästä kirjasta. Tarina tai runo ei suoraan paljasta, mistä tunnetilasta on kyse, mutta sen kuunneltuaan lapset kyllä hoksaavat, mistä tunnetilasta puhutaan. Tästä saamme usein hyvän keskustelun. Olemme puhuneet siitä, missä eri tilanteissa erilaisia tunteita voi nousta, missä kohtaa kehoa ne tuntuvat, mitä eri tunteilla on meille kerrottavanaan? Ovatko tunteet hyviä vai huonoja? Miksi tunnemme erilaisia tunteita? Miten saamme/meidän olisi hyvä käyttäytyä eri tunnetilojen vallassa? Olemme puhuneet paljon myös siitä, että vihaisia, aggressivisiakin tunteita tulee kaikille. Vihassa on paljon voimaa, joka saa tulla kyllä näkyville, mutta se täytyy tehdä turvallisesti, lasta itseään, toisia lapsia tai aikuisia satuttamatta. Kaikki tunteet ovat sallittuja.
Itse näen, että tunnetaitojen opettelulla ja kyvyllä hiljentyä oman kehon äärelle, pysäyttää ikään kuin hetkeksi kaikki, on huiman iso vaikutus lasten hyvinvointiin ja oppimiseen. Koen, että luokkani voi tällä hetkellä hyvin, lapset puhaltavat ryhmänä hyvin yhteen hiileen. Siinä sivussa sitten opimme myös muita taitoja ja tietoja.