Kun yllättäviä kapuloita...
Auts, näitä kapuloita elämä ajoittain polulle heittelee!
Anoin virkasiirtoa lähemmäs kotiani ja kuinkas kävikään; asbesti-sädesieni-kosteusvaurio -koulu napsahti. Ja väistötiloihin siirtymistä tms. tilanteeseen ratkaisukeskeistä, valoisaa otetta ei ole tarjottu koko syksynä. Ei edes minkäänsortin infotilaisuutta. Ja kaikki muut myllyt pyöritetään kyllä maksimaalisessa tehossaan.
No, kaikkien kroppa tätä tämmöistä ei kestä. Ja minulla sattuu olemaan sellainen keho-mieli-lahja, että liinatkii-systeemijärjestelmä paukahtaa päälle taifuunin voimalla. Halusimpa tai en.
Niin, kyllä haluttaa kysyä, miksi juuri minun oikeudentuntojärjestelmäni on niin vahva?
Eli kokouskäytänteet kun juuri ja juuri alkoi valjeta edes aavistuksenomaisesti näissä uusinormaalipoikkeuskorona-ajoissa, niin sairauslomalle jääminen oli ainut vaihtoehto runsaassa oirehdinnassani. Joo, ei visiiri-maskijärjestelmässä mitään vikaa ole mutta ei sentäs tämmöiseen limamäärään sekään riitä. Ja lima on kuulemma kehon puhdistautumista, jos se nyt jotakuta lohduttaa.
Okei. Hengitä syvään. Rukoile. Toivo parasta. Maanantai on jo väijymässä.
Hengitä vielä syvemmin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVaihdoin yllättäen toimipistettä ja laaja-alaisen etityisopen tehtävästä yhteisopeksi ensimmäisen luokan oppilaille. Luokkakoko on suuri, 27 oppilasta. Meitä opettajia on kaksi. Syyslomaan asti ryhmää opetti yksi ope.
VastaaPoistaHeti ensimmäisenä työpäivänä viisas kehoni ilmoitti järkyttävällä migreenillä kesken päivän, että hui, mitenhän tästä selvitään. Hetken kävin vetämässä henkeä mutta pian oli pakko mennä ryhmää kaitsemaan. Pian tajusin myös sen, että toimipisteen sisäilma ei ollut kunnossa. Ihana uusi työparini on nuori, ja hän ei ole reagoinut sisäilmaan. Minulla työvuosia on takana melko lailla ja altistumista on mm. kosteusvaurioille. Olen myös ääniherkkä, eli hermostoni kuormittuu lähes lukkotilaan melusaasteesta. Eirtyisopekouluun pääsyyn vaadittiin aikoinaan (90-luvulla) kuuloaudiogrammi, ja se oli minulla mittaajan mukaan erityisen hyvä.
Näistä lähtökohdista on pitänyt tehdä selväksi rajani. Olen keskustellut työparini kanssa useasti näistä, ja silti huomaan itsekin välillä lipsuvani. Kuinka tärkeää kuitenkin onkaan se, että jokainen tietää ja tuntee rajansa. Ja että on itse kärryillä kussakin hetkessä rajojen kanssa. Oppilaat ovat tänä pävänä t o d e l l a tarvitsevia. He kyllä oppivat, missä rajani menee, jos itse muistan pitää niistä kiinni. Tähän kohtaan on mainittava myös työ-vapaa-ajan raja. Se häilyy nykyään niin helposti, kun viestimet tuuttaa yhtenään. Jälleen jokainen tuntee oman rajansa tässäkin. Itse olen tehnyt selväksi, että illat ovat perheelleni ja lepoon/virkistymiseen.
Asiantuntijana koen olevan erityislasten kohdalla aina sitten, kun tunnen perhettä ja lasta enempi. Nyt on ollut hyvä luottaa kollegan tuntemukseen. Intuition kuuntelu auttaa luottamukseen pääsyssä. Minun ei tarvitse osata/pystyä heti kaikkeen, voin antautua pikku hiljaa tutustumiseen. Asiantuntijuusintuitio voi toki näkyä jo opettamisessa ja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kokemus on tuonut tiettyä rauhallisuutta ja tiettyjä vinkkejä mm. kirjainmuotojen harjoitteluun, liikkumisen tärkeyteen, tauotukseen.
Mestari-kisällisuhdetta olen hyödyntänyt uran alussa ja edelleen. Onnekseni työyhteisössä on kokenut opettaja, jonka olen tuntenut kauan. Nytkin vasta mietin, että häneltä voin tarkistaa tuntihuojennuksen, kun kuljen työssä kahta eri toimipistettä/rakennusta. Olen todella kiitollinen kokeneemmasta mestarista. Täytyykin muistaa kiittää häntä yllätyksellä seuraavalla kerralla kohdatessa. Tärkeää jaksamiseni ja kehittymiseni kannalta on, että olen yhteydessä hänen kanssaan säännöllisesti.
Intuitioni vääristyy tai vaimenee kun vaadin itseltä liikoja. Huomaan ajoittain, että sisäinen tiukka Piiskuri saapuu stagelle, ja silloin asiat menee hankalimmaksi kuin olivat alun perin. Olen harjoitellut tietoista hyväksymistä Piiskuria kohtaan ja lempeyttä itseä kohtaan. Mun ei tarvi olla kympin tyttö!!! Mun ei oikeesti tarvi! Ja ai että heti kehoni aistii parempaa oloa ja voin hengittää syvästi. Ja pystyn päästämään Suorittaja-Marin vapaaksi. Tätä yritän lapsillekin tuoda: tilaa ja ihmettelyä asioiden ympärille. Ja omien fiiliksien hyväksyntää. Tässä kohtaa mieleen nousee myös ilo; se meinaa kadota marraskuun pimeyteen ja tuhansien vaatimuspaineiden alle mutta se on hyvä tavalla tai toisella sisällyttää jokaiseen päivään. Vitsit, sketsit, hassuttelut, hyvää mieltä tuottavien asioiden muistelu ovat mitä parhainta multaa oikein toimivalle, juurevalle intuitiolle.
Rentous on hyvä löytää niin luokkatilanteisiin kuin kokouksiin. Vaikka olisi vaikeita asioita esillä niin rento ote on palkitseva. Olen melko helposti stressaantuva ja minun on ollut pakko opetella löytämään rentoutta kehon kautta hengittelemällä, ravistelemalla, tekonaurulla muutamia konsteja mainitakseni. Ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti asioita. Kokouksissa on hyvä muistaa, ettei tarvitse ajatella työtoveria vihamiehenä tms. vaan asioista voi ja kuuluu olla erimieltä. On rikkaus nähdä asioita eri tavoin. Jokainen tarkastelee omasta sen hetkisestä tilanteesta asiaa. Ei sen kummallisempaa.