Rohkeasti tyhjän päällä

Intuition äärellä huomasin rohkeuden olevan jollakin tasolla minulle kutkuttava ja jopa pakottava asia käsiteltäväksi. Rohkeus sisältää niin paljon ja niin paljon henkilökohtaista latausta, että päätin keväällä kysyä henkilökunnaltani miten tärkeäksi he rohkeuden nostavat johtamisessa ja miten he sen määrittelevät. Kaikki kyselyyn vastanneet kokivat rohkeuden tärkeäksi osaksi johtamista. Jokainen heistä myös määritteli rohkeutta ja siteeraan alle heistä muutamia. 

“Rohkeus on sitä, että uskaltaa elää ja toimia omien arvojensa mukaisesti kunnioittaen samalla toisia ihmisiä ja ympäristöä. Rohkeus on myös uskallusta tehdä vaikeita päätöksiä ja kantaa päätösten seuraukset.” 

“Rohkeus tarkoittaa puhua vaikeistakin asioista suoraan ja tuoda oma mielipide esille. Tai myöntää sen, ettei osaa tai tiedä jotain.” 

“Uskallusta toimia vaativissakin,uusissa ja muuttuvissa tilanteissa.” 

“Uskallusta tehdä asioita uudella tavalla.” 

“Mennä kohti sitä mikä pelottaa/jännittää.” 

“Jos ajatellaan johtamista: kykyä ottaa vastuuta päätöksistä, joita on pitänyt tehdä nopeastikin joko yksilön tai yhteisön etua ajatellen.” 

“Rohkeus tarkoittaa kykyä pysyä oman ajatuksensa ja arvojensa takana, mutta samalla uskallusta katsoa avoimesti muita näkökulmia ja olla valmis muuttamaan omaan mielipidettään. Johtajan rohkeus sisältää halun olla johdettaviensa tukena silloinkin, kun asiat menevät pieleen.” 

“Rohkeus tarttua myös vaikeisiin asioihin ja hoitaa niitä eteenpäin. Rohkeutta ottaa puheeksi hankalia asioita. Rohkeus myöntää, ettei jokin asia ole välttämättä oma vahvuus, hoitaa sitä parhaansa mukaan silti. Rohkeutta pyytää muilta apua.” 

“Uskaltaa olla omaa mieltä ja tehdä ratkaisuja jotka ei aina mene niin kuin suurin osa muista haluaisi.” 

“Uusiin asioihin tarttumista, erilaisiin tilanteisiin paneutumista avoimesti.” 

Kyselyyn vastanneista noin puolet koki myös intuitiolla olevan tärkeä paikka johtamisessa. Luottamuksen antaminen ja luottamuksen vastaanottaminen sekä osaamisen ja asiantuntijuuden huomioiminen työssä nousivat ensisijaisiksi arvoiksi koulussa johtamisessa. Jokainen oli kuitenkin nimennyt juuri rohkeuden. Siis rohkeus se on, minun johtamisalustani, kehittämisalueeni ja sateenvarjoni. 

Uhkarohkeaa vai rokan syömistä? Ei kumpaakaan. Toivon rohkeuden olevan uskallusta olla inhimillinen, virheistä oppiva ja mallia antava positiivinen johtaja. Sellainen esihenkilö joka antaa työyhteisölle turvallisen alustan olla rohkeita ja alustan lentoon lähdölle. 

Oman itsensä kuuleminen ja tunnistaminen erilaisten intuitioon liittyvien harjoitteiden kautta avasi minulle koulutuksen aikana sisäisiä ovia. Oivalsin miten värit ovat osa tapaa jolla koen itseni ja maailman ympärilläni. Opin miten tyhjän päälle nojaaminen on rohkeutta parhaimmillaan. Oman itsensä tunnistaminen ja tyhjään nojaaminen luovat tilaa intuitiolle ja luovuudelle. Työyhteisössä, niin monien ja erilaisten yksilöiden summassa, tämä vaatii ympärilleen luottamuksen ilmapiirin. Tässä toivon esihenkilön rohkeuden olla inhimillinen oma itsensä luovan vähitellen kaikkien ylle rohkeuden sateenvarjon jonka alla voi kasvaa ja kehittyä ja tanssia sateessa. 

Monia asioita voi ja tulee harjoitella.  Koen että harjoittelemme runsaasti erilaisia taitoja ja tehtäviä, mutta aivan riittämättömästi itsetuntemusta ja keinoja joilla tutustumme syvemmin itseemme. Pyrin tuomaan arkeemme, jopa tämän epidemian alla hetkiä, jolloin saamme oppia itsestämme ja samalla opimme luottamaan työyhteisöömme. 

Tapamme toimia aikuisina koulussa ja maailmassa muutenkin, on tulevaisuuden kuva kasvavalle lapselle ja nuorelle. Toivon työyhteisömme tulevaisuudessa antavan vielä vahvemman viestin aikuisiemme kautta oppilaille siitä miten aikuiseksi kasvaminen ja aikuisena toimiminen on kirkas mahdollisuuksien maa. 

Olkoon rohkeus kanssamme!