Hei mä! Kuuntele! Mulla on asiaa!

 

Osaan käyttää sähköistä kalenteria mielestäni jo hyvin. Rakastan sähköistä kalenteria jo yhtä paljon kuin ahkerasti käytettyjä opekalentereitani ja melkein yhtä paljon Teinikalenteriani 80-luvulla. Merkitsen sähköiseen kalenteriin kaiken ajankäyttöni. Suunnittelen, organisoin ja kirjaan ylös kaiken, mitä ja milloin pitää asioida tehdä sekä varaan ajan, joka ajattelen tehtävän suorittamiseen menevän. Jos aika ei riitä, varaan itseltäni siihen lisää aikaa.

Opekalenterista luovuttuni otin käyttöön muistikirjat. Kirjoitan ylös kokousasioita, puhelujen asioita, riitaselvittelyitä, henkilöstön murheita. Kirjoittelen ylös kaiken, mitä kuulen. Lukuvuosi alkaa nykyään sillä, että ostelen Stokkalla useita eri näköisiä muistivihkoja, joista otan ensin käyttööni fiiliksen mukaan heti jonkun.

Nyt kalenteriini on tullut uusi ajanvaraus joka viikko. Kalenteri muistuttaa 1-2 kertaa viikossa, että Intuitio alkaa. Kalenterimerkinnän nimi johtuu tietenkin tästä opintokokonaisuudesta ja sen mukana tuomista itseni johtamisen välineistä, josta tässä samalla kerron. Olen varannut kalenterista 1-2 kertaa viikossa aikaa sille, että kuuntelen itseäni. Harvoin on niin akuutti tilanne päällä, ettei tämä olisi onnistunut. Mutta tuskin ilman tavoitteellista ja tietoista pysähtymistoimintoa asia tapahtuisi.

Mitä tällä ajalla teen? En aina tiedä etukäteen. Laitan punaisen valon päälle ja olen varattuna. Irtaudun päivän askareista ja otan tätä varten ostamani muistivihkon esille. Joskus selailen, mitä viimeksi tuli mieleen, usein en. Yritän palauttaa minut itseeni, huokaista, ehkä kuunnella musiikkia tai tehdä pari rauhoittavaa hengitysharjoitusta. Musiikki auttaa keskittymiseen. Useimmiten kirjoitan. Aluksi kirjoitan hypähteleviä ajatuksia, ehkä muistilistaa. Annan ajatusten vaeltaa. Aina ajatukset vievät minut perille. Tai ainakin rauhoitun hetkeksi, jos ei mitään konkreettista synny.

Olen huomannut, että ajatuksen sirpaleista syntyy kokonaisuus. Kokonaisuuden syntyminen vaatii läsnäolon ja tietoisuuden harjoittelua. Pysähtymistä ja sen miettimistä mistä suunnasta havainnot ja ajatukset tulevat. Superkolmikko vaisto-, super- ja asiantuntijaintuitiosta kietoutuvat pala palalta yhteen, kun pysähtyy ja kun tutkii kirjoituksiaan ja piirroksiaan.Muistikirjan sanat, nuolet, piirrokset ja kaarrokset alkavat toistumaan ja ydin löytyy. 

 Luottamus omiin ajatuksiin on jälleen kasvanut. Pysähtyminen vie villit ajatukset konkreettiseen toimintaan, eivätkä ne jää vain villinä lentelemään ajatusten tasolle, joista tulee taas uusia ajatuksia, muttei toimintaa.

Hiljaa hyvää tulee. Yhdessä muiden kanssa.  Omaan intuitioon luottaen.