Intuitio uuden johtajan esimiestyön tukena

Pohdin tässä blogikirjoituksessani, millaista tietoa uusi johtaja voi työyhteisöstä kerätä herkistyessään kuuntelemaan omaa intuitiotaan, ja millaista kokemuksen tuomaa asiantuntijatietoa johtamistyössä kuitenkin tarvitaan ennen kuin intuitiotaan voi hyödyntää älykkäästi. 

Nobelistien ja keksijöiden ajattelua tutkittaessa on todettu, että useimmilla historiamme neroilla on ollut halu kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja ja nähdä asioita ns. tuorein silmin. Intuitio on aina ollut osa nerojen työkalupakkia. Uuden luomiseen vaaditaan kykyä ja rohkeutta nähdä jotain, mitä muut eivät ole vielä nähneet.

Johtajalle tarjoutuu uuteen työyhteisöön asettuessaan erinomainen mahdollisuus tuorein silmin näkemiseen. Kun kaikki on uutta ja ennakkoasetelmista vapaata, mieli on kuin tabula rasa - avoin kyseenalaistamiselle ja ilmiöden läpi näkemiselle. Intuitiivisen tiedon valjastaminen vaatii uudelta johtajalta kuitenkin rohkeutta, jos työyhteisössä ei olla totuttu vakiintuneiden toimintatapojen kriittiseen tarkasteluun. Kun rohkeutta riittää, johtajan työn alkumetrit voivat olla merkittävä hetki intuitiivisen tiedon valjastamiselle.

Tutkija Asta Raamin mukaan älykäs intuitio ei ole pelkästään kehollista vaistointuitiota tai yliluonnollisuuteen luottavaa superintuitiota. Se on myös paljon enemmän kuin pelkkä tietoon ja kokemukseen pohjautuva asiantuntijaintuitio. Vasta näistä kolmesta intuition lajista (vaistointuitio, superintuitio, asiantuntijaintuitio) yhdessä muodostuu älykäs intuitio. Ja juuri älykäs intuitio on se, joka synnyttää maailmaan luomisvoimaa ja joka on mahdollistanut kautta aikojen tieteen ja taiteen suurten keksintöjen syntymisen. 

Uuden johtajan on tärkeä tunnistaa ja ymmärtää sellaisia näkymättömiä voimia, kuten tunteet ja intuitio, jotka ohjaavat vahvasti käyttäytymistämme myös työelämässä. Tunnistaessaan nämä päätöksiin ja toimintaan vaikuttavat tekijät itsessään voi oppia havaitsemaan niitä myös työyhteisön välisissä ongelmissa ja ristiriidoissa. Vahva johtaja uskaltaa sanallistaa ja tuoda ketään syyllistämättä näkyväksi työyhteisön sisäisiä voimia. Siksi itsensä tuntemaan oppiminen on uuden johtana ensisijaisin tehtävä.

Mutta ovatko työyhteisöt vielä valmiita vastaanottamaan intuitiiviseen tietoon perustuvia ratkaisuja ja päätöksiä? Nähdäänkö johtajan rooli ajassamme edelleen vain rationaaliseen päättelyyn pohjaavana tehtävänä? 

Olin johtajana täysin keltanokka aloittaessani työni rehtorina uudessa työyhteisössä muutama vuosi sitten. Vakiintuneisiin toimintatapoihin ja perinteisiin tottunut työyhteisömme kävi silloin läpi isoja muutoksia mm. opetussuunnitelmaan ja työtapojen digitalisoitumiseen liittyen. Rehtorin pesti tuntui yhdeltä kaaokselta ja luottoni omaan intuitiooni oli hapuilevaa ja epävarmaa. Johtajuus tuntui kovalta ja yksinäiseltä pestiltä ja epäilin, onko se lainkaan minua varten.

Rehtorin työn asiantuntijuuden vahvistuminen kokemuksen ja oppimisen kautta on tuonut kuitenkin pikku hiljaa varmuutta myös omaan intuitiiviseen puoleeni ja uskallan luottaa päätöksissäni intuitioni tuomaan tietoon nyt rohkeammin. Kun jokin tuntuu olevan työyhteisössäni vinossa, osaan nykyään paremmin pureutua sen juurisyihin ja niihin taustalla vaikuttaviin tekijöihin, jotka ristiriitoja aiheuttavat. Jotta johtajan intuitio toimisi älykkäästi, tarvitaan siis myös asiantuntijuuden vahvistumista.  

Ensimmäiset vuodet työyhteisöni johtajana ovatkin olleet minulle ennen kaikkea matka itseeni. Se matka on vasta alkanut, mutta uskon että tullessani yhä tietoisemmaksi siitä tiedostamattomasta, joka kaikkeen ajatteluumme ja toimintaamme myös työelämässä vaikuttaa, olen samalla matkalla kohti vahvempaa johtajuutta. Olen saanut rohkeutta nähdä asioiden läpi ja luottaa päätöksissäni rationaalisen päättelyn rinnalla myös omaan intuitiooni. Älykkään intuition valjastamiseen tarvitaan asiantuntijuuden vahvistumisen lisäksi myös sen hyväksymistä, että koskaan ei ole valmis. Ihminen on ikuisella matkalla omaan itseensä.